torstai 9. syyskuuta 2010



Täällä taasen, vihdoinkin... Sinne meni kesä ja syksy painaa jo päälle taas. Kesää ei oikein ehtinyt edes tajuta. Milla syntyi siis kuukauden etuajassa, juhannuksena; 26. päivä, kaikki meni hyvin, mutta tyttö kellastui ja keltaisuus ei tahtonut mennä ohi, vaan valohoidossa juostiin melkein nelisen viikkoa. Ja se ei nuku... Ei vieläkään, varsinkaan päivisin. -Ja se on äkänen ja itkuinen, ihan eri meininki kun Viivillä ja Ronjalla aikanaan. Väsyttää, kaikki, suurimman osan aikaa.
Tuo yllä oleva santtu kukkii justiin, samaten nämä kaksi alempaa, jotka ostin Prismasta viikko sitten, posliinikukka ´Compacta´ kasvattelee kahta kukkaterttua yhtä aikaa (on kukkinut tänä kesänä jo yhdellä tertulla kerrallaan vissiin kaksi kertaa).




Soilikit kuolivat hoidon puutteessa, kaksi on enää jäljellä, samassa showssa kärsivät gloksiniat, yksikään ei ole kukkinut liian vähän kastelun vuoksi. Kuihtuvat aina liian kuivaksi päästyään, alkavat sitten kasvaa taas, kunnes taas kuivavat ja sitä rataa koko kesä... Samaa meininkiä kaikkien kukkien kanssa, hyvä jos hengissä kituuttavat.

Pikku hiljalleen olen ostellut syyssipuleita, tekisi mili täyttää kaikki vapaat kohdat palstasta(jotka eivät mene kynnön alle) tulppaaneilla ja muilla ihanuuksilla, että edes ensi keväänä olisi jotain ihailtavaa... Kaipa tämä tästä, pikkuhiljaa, asettuu. Sitä odotellessa...