keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kaikenlaista.

Olipas kiva että oli kyselty jo perään kun ei minusta kuulunut toviin mitään. Flunssa jälkitautineen on nyt podettu ja totinen mahankasvattelu alkanut , joka vuorostaan vie suden osan energiasta nykyään... Aikansa kutakin.

Viikonloppuna käytiin kävelyllä, syötiin tuossa naapurikiskalla ensimmäiset pehmiksetkin, namia oli.

Paljon ei kuvattavaa matkan varrelta vielä löytynyt, ja ne vähätkään kuvat ei onnistuneet, mutta oravista sain napattua yhden hyvän kuvan, vaikka juoksivatkin puissa miljoonaa:

Kurreilla onkin jo kevätturkit vaihtumassa päälle, mutta vielä löytyy harmaata reilusti seasta.

Sitten kasvatteluihin. Olen voimieni mukaan, eli kovin tuskastuttavan hidasta tahtia koittanut tehdä kaiken tarvittavan kukille ja taimille ja soilikit sain jo jaettua. Ensin oli ajatuksena että saavat kasvaa vanhoissa ryppäissään, mutta soilikillahan kukat tulevat uusien lehtien "yhteyteen", en muista oikeaa termiä, mutta idealla että mitä enemmän uusia lehtiä, sitä enemmän kukkia, joten pilkoin soilikkini niin pieniin palasiin kuin ikinä uskalsin ja kyllä nyt soilikeissa piisaa! Hyvin ovat alkaneet kasvaa, nekin rääppeet, joihin ei jäänyt juuria kuin nimeksi, tuntuvat päättäneen pysyä tiukasti elämässä kiinni, vaikken mitään kommervenkkejä jaksanut alkaa viritellä heidän tietänsä tasoittamaan.


Parissa soilikissa on jo nupun alkuakin, nyt vaan kieli keskellä suutä kastelun kanssa että saan anuttia kesällä komeasta kukinnasta. Viime kesänä tulikin nähtyä mitä epätasainen kastelu tekee heti ja armotta soilikille kukinnan aikaan...

Taimet olivat kovilla sen pilvisen jakson aikana, ja koska nostin hieman paprikan taimien vuoksi loisteputkea ylemmäs, ja tajusin vasta kun muut taimet jurottivat että eihän ne hyödy siitä lampusta enää ollenkaan! No, koroketta muiden taimien alle, ja kai se tästä taas. Jos näitä kelejä pitää, niin äkkiä ne siitä toprakoituvat. Loisteputken alla minulla on vaan ne jotka eivät tunnu ymmärtävän kasvaa tai muuten ovat heikossa hapessa, muut saavat ja joutuvat pärjäämään luonnonvalolla, ja itseasiassa iso osa on koulinnan jälkeen joutuneet jo ulkoruokintaan parvekkeelle. Akvaariosta rakennettu kasvihuone on täynnä taimia, jotka elelevät siellä jo yötä-päivää, tomaatit, päivänsinet ja elämänlangat ja muutamat muut reissaavat päivät ulos-yöt sisään-systeemillä. Potut ovat olleet jo pari viikkoa ulkona, samoin gladiolukset ja heinäliljat. Marraskuunkaktukset, pääsiäiskaktuskset, korallikakstukset ja muutama muu epämääräinen kaktuskin on roudattu ulos tilaa viemästä. Noista osan vein ihan riskillä,kun en tiennyt kuin marraskuunkaktuksen kestävän kylmää, mutta hyvin tuntuvat pärjäävän kaikki.

Palsamin taimista (joita on miljoona) pienimmät näyttävä nyt tältä, koulin kertaalleen jo noitakin pari päivää sitten, mutta jätän ne tuolla lailla kaksi tai kolmekin ruukkuunsa, pitää vaan myöhemmin vaihtaa tarpeen mukaan aina isompaan ruukkuun:


Kirveliä kasvattelin ihan vaan tylleröitten iloksi, ja nyt on päästy vaiheeseen että jätin keittiön pöydälle napsittaviksi näitä:

Ne jouluksi kaavaillut hyasintit vimppasin sillon jo kylmillä säillä ulos, ja eivät tykänneet siitä, joten nostin nämä takaisin sisään. Kukkaterttu on toisessa, osaksi pilalla, huomasin, mutta kasvavat ainakin, vallottavat jo kovin pientä kasvutilaansa:


Hoya ´Compacta´ kukkii kohta!! Jipii! Pikkuposliinikukassa ja toisessa posliinikukassa on ollut viime kesäsätä asti jotakin häikkää, punkkeja veikkaan, koska mitään muuta ei näy kun imeskeltyjä, vähän kummallisesti kasvavia lehtiä, varsia joihin ei koskaan tule lehtiä ja muuutamia punaisia pilkkuja joissakin lehdissä. Nyt olen päättänyt ihan kylmästi että tämä taisteluhan voitetaan, ja säntysuopapullo on kovassa käytössä. Nyt äsken suihkuttelin ne kylppärissä toiseen kertaan kauttaaltaan, ehkä kohta nähdään jo tuloksiakin.


Tässä yleiskuvaa keittiön ikkunan etusesta, jossa elelevät mm. tomaatit ja amaryllikset:


Paprikoista muuten sen verran että koska energia ei ole riittänyt niihin asti, ja sumuttelut tahtovat kovasta yrityksestä huolimatta unohtua liian usein, ovat punkit tällä hetkellä voitolla väsytystaktiikallaan, osalle taimista on pakko kohta sanoea morjes, mutta kyllä nekin saivat taas äsken kaikki vielä mäntysuopaa niskaansa, ja ensimmäistä kertaa jopa näin ne pienet ilkiöt siellä lehdillä, vaaleita pieniä hitusia siellä kipitteli ristiin rastiin. Toivo elää siis. Juuriakin olen katsellut, ne kyllä ovat kasvaneet ja voivat hyvin joten jos vaan saisin nyt tuon punkki-populaation hengiltä, voisi vielä toivoa olla.

Ostin muuten kevät-mukuloita ja muitakin tuossa viime viikolla. Multaan on päässyt jo jaloleinikit, osa daalioista ja jokin vuokko-pussillinen. Ja pussissa odottelee vielä liljoja ja gladioluksia. Ja pelakatkin pitäisi saada isompiin ruukkuihin, ja yksi marraskuunkaktus vaihtaa pois turpeesta kasvamasta. aj perunat saada kohta ämpäreihin kasvamaan.

Että hommaa olisi kyllä jos olisi vaan virtaa... :D

3 kommenttia:

Partsipuutarhuri kirjoitti...

Mitä lajiketta perunaa laitat ämpäriin? Minulla on tavallista Nicola-ruokaperunaa. En ole koskaan kokeillut ämpäriperunoita, vieläköhän ehtisi?

Titta kirjoitti...

Luulisi sieltä ainakin maistiaisia saavan jos nytkin laittaa. Jossakin edellissitä postauksista löytyy se lajike-nimi, olikohan ´Inova´. Katsoin vaan että on aikaista lajiketta, nitähän on Timo ja joku toinenkin vielä. Netistä ainakin pentistä löytyy mainittuna ne aikaiset lajikkeet.

Partsipuutarhuri kirjoitti...

Mitäs kuuluu pitkästä aikaa?