keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kohina vain kuuluu.

Köhäisää huomenta. Täällä on vietetty kunnon vanhanajan räkätautia tämän viikkoa, mutta eiköhän tämä ala olla jo voitettu taistelu hiljalleen.

Marraskuunkaktus on avannut ensimmäiset kukkansa, eihän noita nyt ole kun yhdellä sivulla, mutta eihän sen kuuluisikaan tähän aikaan kukkia, vaikka kuulemma usein sen tekeekin. Ja tämä hurjahan kukki jo kahdessa erässä syksylläkin.


Sitten huonossa valossa otettuja kuvia, koska tänä-aamuna ei aurinko meitä helli:
Päivänsinen/elämänlangan pikku-taimet ovat jo tällaisia:


Ja palsamit ovat saaneet jo toiset pienet kasvulehtensä:


Sinisievikki pitää hurjaa tahtia myös, mikä ei kyllä ole ihme koska kylvöstä kuluu kesäkukka-kirjani mukaan vain 5 viikkoa kukintaan!

Että sellaisia taimia, tekisi niin mieli koulia vaaveleita harvempaan, mutta minnekkäs koulit kun ei ole tilaa, lämpenisi nyt nuo kelit sen verran että saisi edes gladiolukset vierailijoiksi päiväaikaan tuonne parvekkeelle... Turhauttaa kun ei voi tehdä oikeastaan muuta kuin kastella ja odottaa. -Perunat nyt tosin odottelevat tuolla itäneinä multaan pääsyä, ne jotka aiemmin jo sain multiin, ovat kasvattaneet jo versontöpöt mullan pinnalle! Ja minun mielestä laitoin ne multiin vain viikko sitten.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kananmunat ja kahvinporot, innokkaan palstailijan talvi-aarteet.

Ajattelinpa nyt paljastaa teille tämän kierrätys-hulluuteni asteenyhdistettynä palsta-hulluuteen koko karuudessaan. Eli viime kesänähän kannoin kotonta kaikki biojätteet lämpökompostoriin palstalle, kun siellä kerta sellainen minulla sattuu olemaan, ja savimaa syö mielellään mitä vain eloperäistä.
Talvella se ei tietenkään onnistu, koska pelto on lumen alla, kompostori jäässä ja kulkeminenkin olisi hankalaa. Mahdoton yhtälö siis kaikin puolin ja harmitellen mutta nöyrästi kannan siis biojätteet taloyhtiön biojäteastiaan.
-Paitsi että tadaa: jääkaapin päällä, sen tuottamassa hukkalämmössä kuivaa kahvinporot mainiosti, kun pöyhii ne laakeaan astiaan, ja pöyhäisee kerran-kaksi päivässä. Kaksi isoa laakeaa astiaa, toisessa märkää, toisessa jälkikuivuvaa, ja kuivat aina muutaman päivän välein leipäpussiin ja jemmaan kesää odottelemaan. Ja keväällä ensimmäisillä palstakerroilla, niilllä samoilla joilla viedään kaikki talven aikana kertyneet vanhat mullat, ja parvekkeen vanhat mullat,-aarre-varastokin vaan sitten sinne savimaan uumeniin matosille appeeksi. Voi sitä autuutta.


Ja ne kanamunankuorethan kuivaa itsekseen, ja niitä kertyykin yllättävän paljon ainakin meidän taloudessa, kun tytöt tykkäävät syödä siltänäänkin, ja minä tykkään leipoa.kalkkiahan noissa on, ja jonkun verran taisi olla muutakin,muistan lueskelleeni kun tuohon aines-sisältöön oikein perehdyin.

Tässä aiheesta vielä pari linkkiä:

http://www.yhteishyva.fi/piha_parveke/hoito_ja_yllapito/lannoitusta_isoaidin_tapaan/fi_FI/lannoitusta_isoaidin_tapaan/

http://www.yrttitarha.com/tietopankki/abc/aloitte.html

Itse siis aion jauhaa nuo vielä ennen käyttöä sauvasekoittimeen kuuluvassa "myllyssä" niin hienoksi kun vaan mahdollista, ja sitä jauhetta sitten varmaankin sekoiktan maahan kuivana tai käytän veteen sekoitettuna.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Ansarijauhiaisen penteleet.

Huomasin että osa paprikan taimista alkoi kasvatella reipasta kunnon kasvua auringonpaisteen ja kunnonn hoidon myötä, mutta osa alkoikin yhtäkkiä kuolla käsiin. Aikani tiirailtuani näin aikuisen version syyllisestä: Ansarijauhiainen. Taimiparkaset ovat nyt saaneet mäntysuopa-käsittelyn jota tulevat saamaan jatkossakin muutamaan otteeseen, lisäksi seuraan mielenkiinnolla Partsipuutarhurin testiä Nekon torjunta-aineesta.

Minullahan on olut jotain otusta noissa piikkikruunuissa, joka ei tunnu häviävän ei kirveelläkään, ja itse otusta en ole onnistunut näkemään missään muodossa niissä ollenkaan, vain pienen pieniä vaaleita pisterykelmiä lehdissä, kun on käyty imeskelemässä kasvinesteitä. Ajattelin että jaahas, onkohan sama tihulainen ollut asialla, sielläkö se pesäänsä pitää, ja kylvetin nekin samalla, ja kaikki muutkin missä on yhtään mitään epämääräisen oloista edes pienessä määrin. Katsotaan siis kuinka käy.

Amarylliksistä pari sai eilen osumaa isomman tyllerön toimesta, tahallista sabotaasia... Viivillä paloi pinna oikein huolella ja osuivat rassukat sillä hetkellä olemaan neidin tiellä... Äitinsä tempperamentin on tyttö perinyt, ja tuntuu tietävän mikä isku osuu äitiin parhaiten... :D No, eiköhän nuo tuosta lennosta selviä, pitää istuttaa ne kunnolla tässä lähipäivinä.


Päivänsinistä aukesi tänään taas punakukkainen versio:


Taimet kasvavat omaa tahtiaan,etualalla ´Green Cat´ja taka-alalla Tef-heinä.


Lohenpunaiset kesäleimuvauvelit ovat töpäkän näköisiä:


Ja gladiolusten kanssa olen odotetusti kohta pulassa jos ei kelit lämpene:


Punalehtisen basilikan purtilo näyttää nyt tältä:


Ja palsamit ovat saaneet ensimmäiset pienet kasvulehtensä:


Siinäpä niitä aamukierroskelta napsittuja kuvia.

Aurinkoista maanantaita!


Titta

Parvekekautta aloitellen.

Innostuin tänään raivaamaan vähän parveketta, tulevaa kevättä silmällä pitäen. Kohtahan sinne jo saa laitettua halutessaan krookuksia, helmililjoja, narskuja tai orvokkeja! Raivauksen päätteeksi näpsin muutaman kuvan. Yritin itse asiassa reilu viikko sitten jo raivata tuolla, mutta oli vaan ihan liian kylmä vielä. Nyt siellä tarkeni jo aika köykäisellä varustuksella ja kyllä kelpasi siivoilla, järjestää, kuunnella linnun laulua ja nuuhkia kevään tuoksua.

Muoviruukut laitoin penkki-laatikon uumeniin piiloon, mutta kaikki saviruukut pääsivät paraati-paikalle. Kaikista nämä ei välttämättä ole näin niin edustavimpia mutta minun silmääni sen menee niin että mitä eläneemmän näköinen, sitä ihanampi.


Viime kesänä kirpparilta ostettu pöllönpoikanen pääsi sammalikkoon ihmettelemään.


Tällaisia asetelmia on parvekelaatikoissa, kevätkukkia odotellessa.


Ja näin. Tuo sammal noissa näyttää Niin ihanan vihreälle kaiken sen lumen jälkeen, mitä meidänkin parvekkeelle kasaantui:


Sinkkiruukkuja, havuja ja mustikanvarpuja:


Käpyjäkin kannoin tuonne syksyllä:

Siinäpä ne. Tälle pohjalle kun saa sitten myöhemmin ne värikkäät ja ihanat alkukevään kukat niin avot!

Titta

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Täällä ollaan köhässä joka iski yön aikana Viiviin ja minuun, mutta päivänsini päätti ilahduttaa sairastavaisia parilla kukalla:



Sinisiä kukkia siis vaihteeksi. Ihan hyvä, tuntuikin hassulta puhua että päivänsini avasi ensimmäisen kukan, kun se kukka oli punaiseen taittava lila.

Pikkuposliinikukkakin aukaisi taas yhden kukkatertun:

Joten eiköhän näillä yksi räkätaudin alku nujerreta!

Pikku-taimet köllivät onnellisina tuolla kukkahyllyssä, niitä on pakko monta kertaa päivässä kurkkia, ihan niin kuin ne eivät muka osaisi kasvaa ilman jatkuvaa vahtimista...

Mukavaa viikonlopun alkua!

Titta

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Karu linjan veto.

Tässä tiskikoneen lopettelua odotellessani ajattelin tulla kirjoittelemaan kun kuvatkin on jo tässä valmiina. Iltaisin on virta nykyään jo niin loppu että sinne on turha suunnitella mitään tekemisiä, selkä se nimittäin nyt alkaa sanella tätä menoa, mutta riittävillä (9-10 tunnin) yöunilla jaksaa vielä aika mukavasti nämä päivät.
Mutta lopetetaanpa itkuvirret, ja katse taimiin!

Violetti gloksinia valkeilla reunoilla näyttää nyt tältä:

Vihdoin olen tainnut oppia oikean kastelun noille glokseille, aiemmin olen pitänyt ne aivan liian kuivina mätänemisen pelossa, ja sen seurauksena lehdetkään eivät koskaan auenneet kunnolla, vaan reunat jäivät "rullalle".

Nämä taitavat olla niitä mummon-palsamin taimia, tai huonepalsamin, millä nimellä nyt kukakin tätä tykkää kutsua.


"Green Cat"-purtilossa alkaa olla ahtauden tuntua jo hiljalleen kun koko ajan vaan itää lisää mattimyöhäisiä:


Ja juuri kun Partsipuutarhuri ehti sanoa että alkaakohan täällä tomaattien sadon tuotto jo pääsiäiseltä, niin seuraavana päivänä bongasin näistä ensimmäiset nupputertut! Sain jopa isoimmasta kuvankin napattua todistusaineistoksi:


Sitä pääsiäiskaktusta piti vielä esitellä vähän paremmalla kuvalla, on nimittäin aivan täynnään avonaisia kukkia nyt:


Keskipäivänkakkaratkin tuntuvat olevan laumaeläjiä meillä tätä nykyä ja ovat vielä niin hentoisia ja pieniä että en taida uskaltaa heihin kajota harvennusmielessä, vahvistukoot siis vielä:


Tässä näette päivänsinen ja pikkuposliinikukan herttaista yhteiseloa. Päivänsini niin tykkää kun pääsi posliinikukan syliin että väsäsi nupunkin tuonne latvustoon, posliinikukan sekaan.


Sitten en malttanut olla räpsäisemättä kuvaa tuosta minun vanhasta marraskuunkaktuksesta jonka valoisan puolen versojen päissä alkavat nuput pullistella:


Ja taas näitä veikeitä pupusia:


Nämä on vaan niin hauskoja että vielä toinenkin kuva:

Tuo oksa missä keikkuvat, taitaa olla vaahteraa, ja ainakin minun mielikuvitustani kutkuttaa tuo näkymä kun pupuneitit keinuvat kukkivassa vaahteran oksassa. :)

Sitten olisi tarjolla kokovartalo-kuva päivänsinestä, tämä on nyt yksi niistä joululta kasvatelluista, näitä on siis yhteensä kolme ruukullista tuossa keittiön ikkunan edessä.


Sellaisia kuvia tällä kertaa, ahdasta on, niin ahdasta että loput idätyslauttojen siemenet heitin aamulla ihan karusti roskiin, melkein kaikkia niitä kuitenkin on jo kasvamassa muutama purkillinen. Nyt sitten vaan keksityn noiden pikkutaimien hoivailuun, ja ensi kuussa on sitten krassien ja muiden myöhäisempien vuoro, yritän siihen mennessä keksiä jonkun tila-ratkaisun taas, että saan nekin mahtumaan jonnekkin.
Hei, vielä yksi juttu! En nyt kylmiltään muista, olenko täällä vielä itkenyt tästä aiheesta, mutta olen jo aiemmin yrittänyt idättää yhteensä 2 pussillistä mustasilmäsusannan siemeniä, ja sain niistä, koko siitä satsista, vain yhden siemenen itämään. No, vielä yhden pussin ostin ja laitoin kerralla idätyslautalle ja perskules kuulkaa, siitä on nyt itänyt ja laitettu multiin kasvamaan arviolta 12 siementä! Loput niistäkin menivät jo roskiin, mutta voite kuvitella kuinka ällistynyt olin kun tajusin tuon pussukaisen itämis-innon!

Titta

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Vihreää punkee joka purkista ja ponnekkaasti!

Tässä sitten tulee rautainen annos näitä taimi-vauvoja.
Ensin esittelyssä koristeheinä ´Green Cat´


Tätä sorttia on sitten vaikka kuinka paljon, muta kun ovat ne vaan niin ihania! Ajattelin että osa saa nähkääs jäädä sisäkukaksi; Kukkahyllyä toiveikkaasti ajattelin saada tämän kiertämään, parvekkeelle ehdottomasti tätä myös, ja palstalle kanssa!

Eli kyseessä on elämänlanka, jos ei joku tuosta tikussa olevasta pelkästä nimen loppuosasta osannut veikata.

Silloin jouluna kylvetyistä tomaateista on osa jo koulittu isompiin purkkeihin, ja heti ne koulitut vaan alkoivat kasvaa oikein mahtikasvua:



Keskipäivänkakkaraa punkee täältä:


Ja kirjokiertoa täällä:


Ikiviuhkalla tuntuu olevan uskomaton elämisen halu, iti ja nosti päänsä mullasta ihan hujauksessa:


Paprikan taimia täällä:


Ja talvesta selvinnyt verenpisaran pistokas joutuikin jo latvonnan kohteeksi, jos vaikka innostuisi haarottumaan pikkuisen:


Voisin vaan istua ja ihmetellä näinä aurinkoisina päivinä noita taimia ja niiden uskomatonta elämänvoimaa kukkahyllyn edessä, aamuisin on muodostunut jo rutiiniksi että aamupalan jälkeen ratsaan kylvölautat ja laitan multiin kasvuaan jatkamaan itäneet. Sen jälkeen menen asettelemaan uudet tulokkaat makkariin kukkahyllyyn, kastelemaan muut taimet ja samalla katsastan muidenkin kukkien veden tarpeen. Ja kun päivät alkavat näin, ne ei kerta kaikkiaan ala koskaan huonosti!

siemeniä siellä ja siemeniä täällä...

Nythän pääsi (taas kerran) käymään niin että kaikki aiotut maaliskuun kylvöt oli jo hoidossa, ja kun olin stadissa niin kiertelin paikkoja ihan vaan sillä silmällä että erikoisempia yrttejä olisi muutamaa erilaista vielä kiva saada. Varmaan arvaatte loput, mutta kerronpa silti: Anttilassa oli Todella Hyvä Valikoima Hortuksen kesäkukan siemeniä 70 snt/pussi, ja olisihän se nyt ollut ihan hävytöntä jättää tuollainen tilaisuus käyttämättä! Samoin tämänpäiväinen Puuilon tarjous: 5pss/2 e.

Uskottelen itselleni että eihän tässä nyt mitään mopon karkausta tapahtunut, fiksu ihminenhän osaa ennakoida jos se on mahdollista, minähän tässä vain varmistun siitä että kivoja siemeniä on myös ensi keväänä, kun jos nyt ei osta kun tarjolla kerta on, niin turha on itkeä ensi keväänäkään jos sillon ei ole edes tarjolla...

Keittiön pöydällä maljakossa vaahteran oksat innsotuivat tosissaan kasvamaan, vaikken ole edes uutta imupintaa jaksanut leikellä, tai vettä vaihtaa. Ovat todella kauniita:




Ja kirppikseltä löytyi olemattomaan hintaan pupusia koristukseksi:


Muutaman ihmisen kanssa on pistokas-vaihtoja suunnitteilla, ja lupasin koittaa esitellä gloksinioideni värejä täällä. Nyt olisi esittelyssä uusin hankinta, vielä pussissa köllivä mukula, mutta värin näette tässä:

Näitä näkyy olevan Tarjoustaloissa aika yleisesti ainakin tällä suunnalla tarjolla, joten halukkaat vaan sinne ostoksille!

Pelargonit naatiskelevat kun aurinko paistaa:


Ja se mustanmerenruusu-ruukku, joka kohta alkaa kukkia, on tässä:

Tuossa on siis kahta eri väriä, lilaa ja punaista sekaisin, ihan niinkun versojen väristäkin jo näkyy.

Tällaisia molluskoita löytyi jemmasta:

Kyseessä ovat viime loppusyksystä ostetut ale-hyasinttien mukulat, joita ei sitten koskaan tullut istutettua palstalle asti. Nyt suunnitelmissa oli sen sijaan istuttaa ne ruukkuun ja ainakin esikasvamaan sisään, myöhemmin ehkä partsille ja heti kun mahdollista, pääsevät sitten sinne palstalle asti.

Sitten pottuja! Otin muutama päivä sitten perunoita itämään, ideana olisi kasvattaa pussi-/ämpäriperunoita. Ensin suunnittelin että pitää katsoa kaupasta Siikliä tai Timoa, että ovat sitten varmasti varhaista laatua, mutta kun kurkkasin jääkaapissa köllötelleeseen pussiin, tavasin lajienimen siitä ja tutkailin netistä siitä tietoa, täältä selvisi että sekin oli varhaista laatua, kyseessä on tuo ´Inova´.
Pussiperunoista ja ämpäriperunoista löytyy netistä suht hyvin juttua, muualtakin kuin foorumeilta, mutta tässä teille helposti saatavilla pari mukavaa linkkiä:

1.
2.
3.
4.
5.
Eli tuolta löytyy niin monenmoista ohjetta, että ei se niin tarkkaa ole. Nyt vaan kaikki perunaa kasvattamaan. Viime kesän perusteella voin kertoa, että ainakin jälkikasvu (meillä nuo vaille 3- ja 4-vuotiaat tylleröt) ainakin innostuivat tästä ikihyviksi!

Tylleröthän muuten laittoivat äitin avustamana niitä kauroja ja herneitä kasvamaan reilu viikko sitten, ja eilen napsaisin pari herneenversoa maistiaisiksi ja rakastuin siihen makuun ihan täysillä! Aiemmin olen niitä syönyt kai vain picknikin patongeissa ja leivissä. Heti piti laittaa soppaherneitä lisää likoamaan ja tänä aamuna multiin ja jääkaapin päälle lämpöiseen itämään. Ja nyt vaan haaveilen herneenversoista ruuan lisäkkeenä, voileivän päällä ja muuten vaan ohimennen napsittuina. Näistähän on kanssa paljon juttua netissä,ja vaikka tämä onkin varsin simppeli juttu, niin jos epävarmuutta omasta kasvatusosaamisesta on silti, niin vilkaiskaapa vaikka näitä juttuja:
1.
2.
3.
4.-tätä blogia kannattaa silmäillä muutenkin, minä ainakin tykkään.

Tänään muuten vastaan tuli viime syksyltä jääneitä ilmasipuleita, valkkareita ja ryvässipuleita, ja ajattelin niitäkin tökkiä multaan tässä joku päivä, saa versoja sitten niistäkin. Ja pari päivää sitten laitoin porkkanan kannan ja punajuuren kannankin sulatejuustopurkkiin köllöttelemään vesitilkan kanssa, ihan vaan testinä ja kyllä sekin punkee vihreää, tosin niitä en taida syömään ruveta, mutta tylleröille ihmettelemistä kuitenkin niissäkin.

Että sellaisia tänne kuuluu. Laitan heti perään toisen postauksen, niin näette siinä sitten vähän noita minun pikku-taimiani, jotka uuterasti vaan punkevat mullasta.