keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kukkiva kaktus.

Nyt on nautittu sitten kunnon kukinnasta tuon marraskuunkaktuksen kanssa. Laitoin sen jo kesällä tuonne parvekkeelle, ideana oli saada se kukkimaan, ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, sehän toimi. -Nyt ei sitten tarvitsisi kun muistaa ottaa se sisän ennen hallojen saapumista...


Mukulabegoniakin alkoi kukkia, vähän raasu on hän, kai se olisi tykännyt vähän valoisammasta ja lannoitetummasta elämästä, mutta nyt on tuotakin sitten kokeiltu. Jos lahjottaisi vaikka tuon mukulan pois, parempaan paikkaan ja innokkaammalle hoitajalle.


Sitten kuva tuosta meidän keittiön juoru-seinästä, jossa lotkottaa tuo perhosen raasukin amppelissa. Juorut ovat vieläkin kovassa nosteessa tällä emännällä, kun eivät ole liian nirsoja, vaan tyytyvät siihen mitä sattuvat saamaan, niin valon kun kastelun ja lannoituksenkin kanssa. Ja mitä enemän leikkelee, sitä enemmän kasvaa.


Taas yksi viime kesänä saatu lehtipistokas-santtu avasi ensimmäisen kukkansa. Nätti rinsessa on hän, pitää vaan etsiä nimi prinsessalle, pentin uumenista löytyy.


Sitten yleiskuvaa makuuhuoneen ikkunasta, amppeleista. Pikkuhiljaa se alkaa näyttää juuri siltä miltä kukkahöperön ikkunan kuuluukin.


Keittön ikkunalla näyttää tältä, etualan punainen väri tulee morsiustähdestä, ja sen takana olevasta punaisesta piikkikruunusta. Vasemmalla näkyy häivähdys keltaisestakin piikkikruunusta. Nuo kaikki kolme ja lisäksi muutama soilikki tarttuivat matkaan Suomenojan Plantagenista, jossa oli hävyttömän isot alennukset tuossa joku aika sitten.



Tässä vielä lähikuva tuosta keltaisesta piikkikruunusta


Ja punaisesta. Nämä molemmat ovat olleet himottujen listalla jo kauan, mutta normaali hinnat näistä jo pieninäkin ovat olleet minusta aika suolaisia.


Ja sitten vielä se morsiustähti. Minulle tämä oli uppo-outo, mutta kun hinta oli huimat 10snt niin ei kauan tarvinnut pähkäillä että otanko mukaan. Tietoa tästä löytyy paremmin vanhoista kasvikirjoista, melkein kolmekymmentä-vuotiaista vasta, alkaa löytyä mainintaa. Näin ainakin minun huonekasvikirjojeni kanssa. Niissäkin tätä pidetään osassa kausikukkana, osa antaa edes vähän toivoa ja ohjeita jatkokasvatukseen ja talvetukseen sisällä. Mene ja tiedä että onnistuuko, mutta kokeillahan voi aina. Nyt se ainakin on kukintansa kukkinut tällä erää ja näköjään alkoi tehdä uusia nuppuja. Kukathan tässä tuoksuvat ihanalle, joten jo senkin takia olisi kiva saada tämä pysymään hengissä.


Sitten tämän mysteerikasvin vointia. Tämä on porskuttanut aika omissa oloissaan koko kesän, vettä on saanut kun on ollut tarvetta, ja lannoitettakin silloin tällöin. Ihan äskettäin osui silmä johonkin kummalliseen ja tarkemman syynin jälkeen diagnoosi oli että hänpä päätti räväyttää ja alkaa kukkia. Mikäs siinä, kyllähän se vaan tässä huushollissa passaa, joten täällä sitten seurataan tiiviisti nuppujen kasvattelua ja jännitetään kukan väriä ja muotoa.


Sitten onkin kuvat niistä uusista soilikki-hankinnoista. Tai kahdesta, koska kolmas on syvän tumman lila ja en ole onnistunut vielä kamerallani saamaan sitä oikeaa väriä kuvissa esiin. Näidenkin värit ovat vain hieman viitettä antavia, eivätkä mitenkään anna oikeutta oikeille, loistavan hehkuville väreille.




Sitten tuosta minun mysteeri-posliinikukasta kokonaiskuvaa, jos saisin jonkun joskus tunnistamaan tämän.


ja reheväksi lopuksi Peikonlehti-kissus-ruukku, joka on innostunut tänä kesänä kasvamaan ihan villisti, tästä olen varsin ylpeä, ja kyllä vaan iso hyvinvoiva peikonlehti on komea kun mikä.-Eikä kissuksessakaan mitään vikaa ole, kestävä ja rehevä. Kaunis.

Sadonkorjuuta.

Palstalla on sadonkorjuu ollut kovassa vauhdissa. Porkkanoista osa on jo nostettu, pesty, paloiteltu ja kiehautettu pakkaseen, samaa kohtaloa ovat kokeneet osa palsternakoista, lantuista, nauriista ja kyssäkaaleista. Perunat jouduin nostamaan kaikki jo koska sepän toukat olivat päässet herkuttelun makuun niillä. Paljonhan mistään noista ei ollutkaan ja aika pieniä vielä kasvaa, koska maa on vielä toipilas, mutta hiljalleen paraneva sellainen. Yhdistetty kate-komposti-nokkosrohtoraunioyrttikäyte-kesanto-hiekka-kuuri toimii hiljalleen ja varmasti. Ja matokaverit vain huokailevat tyytyväisyydestä maha pullollaan.

Tomaatit tuin tuossa eräänä päivänä, kun versot olivat painuneet maahan raakileitten painosta. Nyt saavat aurinkoa paremmin, eikä tarvitse etanoitakaan niin pelätä. -Hiljalleen alkoivat punertua, tämä tosin on heti tuennan jälkeen otettu kuva, joten vielä ei tässä punerra eikä edes kellerrä, mutta määrästä saatte hieman käsitystä.

Pitää kohta varmaankin alkaa harsottaa ja auttaisikohan kypsyttelyyn jos napsisi versojen päät pois ja loput kukatkin pois?

Maissi alkoi kukkia. -Että on ylpeä olo... JOs edes yhden tähkän saan maistiaisiksi, niin ooen täysin tyytyväinen. Kyseessä on siis matala, vain noin 40cm korkea versio.


Hyötykasviyhdistyksen taimitorilta ostin keväällä kaksi sormustinkukan- ja kaksi salkoruusun tainta. Molempien kanssa olin jo luopunut toivosta että näkisin kukintaa tänä kesänä, ja olin valmis tyytymään edes siihen jos saan ensi kevääseen pysymään hengissä jollakin konstilla. Mutta sormustinkukkapas yllätti, ja oli tehnyt ihan salaa pienen kukkavarren, ja kun aloin tarkemmin katsella, niin toisessakin on. Jospa tästä alkaisi sormsutinkukan voittokulku palstallani? Taidan auttaa veijaria heittelemällä loppusyksystä vielä kaupan pussista lisää siemeniä maahan.


Palstalta pari yleiskuvaa, harsotetuille länteille kylvin apila-kaura-seosta, ajattelin että jos ehtisi oraalle, niin taas saisi matokaiset lisää ruokaa.

Ruma valkea muovituoli, eikö vaan? Tiedän.

Ja toisesta suunnasta kuvaa, puinen kuutio on omin pikku kätösin tehty kompostikehikko, jonka takana on varsinainen lämpökompostori. Kehikolla ei varsinaisesti ole virkaa palstalla koska levitän puolivalmiin kompostimassan maan pinnalle jatkamaan maatumistaan, mutta kehikko palvelee extraajana: Milloin se varastoi edellä mainittua massaa ennen kuin ehdin levittää sen. Välillä se toimii heinän kuivatus-paikkana. Ja kohta se saa toimia hevonpeen ja heinän varastopaikkana, kunhan saan houkuteltua isännän tallireissulle kyseisiä aineksia hakemaan.


Latvoin viimeksi palstalla käydessäni ruusukaalien latvat, jotta käyttäisivät nyt kaiken voimansa pikku kerien kasvatteluun. Jään siis kielipitkällä odottamaan.