keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Toukkia siellä ja toukkia täällä.

Niitäpä niitä, toukkia siis, on näkynyt tuolla palstalla käydessä. Minulla on noihin toukkiin ja muihin öttiäisiin semmoinen melko rento suhtautuminen: Ei niin haittaa jos nyt pikkusen pistelevät palstalta jotakin poskeensa (Välillä saa mennä vaikka enemmänkin mutta siitä tuonnenpana), ajatusmalli menee lähinnä niin että jotainhan niittenkin täytyy syödä ja jos maltan pitää näppini erossa niin todennäköisesti luontoäiti hoitaa ongelmaa tai ainakin lieventää sopivasti, ilman ylimääräistä vaivaa tai muita toimenpiteitä. Toimii yleensä, välillä ei. Ja ei toimi kyllä kaikkeen, kuten esim. kirpat.

Muistan opiskeluajoilta kuinka luokkakaverieni (keski-ikäisiä naisia melkein kaikki) kanssa bongattiin koulun pihalta eräästä kesäkukkaistutuksesta valtaisa määrä toukkia aterioimassa hyvällä ruokahalulla. Me sitten täpinöissämme ilmoittamaan eräälle kouluttajalle että tämmöstä ja tuolla ja odotettiin että nyt vaan ruiskut ja muut aseet esiin ja toukilta nirri pois. Hämmästys oli suuri kun koulutaja totesi leppoisasti että todennäköisesti ovat perhosten toukkia, ja jotainhan niittenkin täytyy syödä. Kyseessä oli kyllä luonnonsuojelun puolellakin vaikuttava henkilö ja se varmastikkin myös vaikutti asenteeseen melko vahvasti, mutta vasta nykyään olen tuon totemuksen oikeasti sisäistänyt ja sen mukaan tuolla palstallakin touhuan. Kun muut kaivelevat siellä tolupurkkia tai mäntysuopaa esiin, minä alan kaivella kameraa, ja myöhemmin hyönteisfoorumin sivustoa. Näin sen voi ottaa, koska tuosta touhusta ei ole leipä kiinni, ammattiviljely on asia erikseen.
Mutta sitten niihin löytöihin:

Kuvittelen tunnistaneeni tämän mutta nyt en tietenkään muista sen nimeä. Siis se sarvellinen iso koppakuoriainen. Toukka oli melkoinen jötkäle ja minä onneton taisin sitä talikolla pistää hanuriin maa-artisokkia nostellessani.


Nämä aterioivat n. 5 hengen voimin ruusukaaleissa, hienosti pysyttäytyivat lehdissä ja jättivät keräset minulle. Kaaliperhosen toukkia taitavat olla siis he. -Palstanaapuri oli muuten samaan aikaan käymässä omalla puolellaan kun minä, hänellä oli tyttö mukanaan, ja tylleröisen kanssa ihasteltiin näitä toukkia ja kastematojakin näkyi ihanan paljon tyllerön mielestä. -Ja minä olin asiasta aivan yhtä iloinen.

Aiemmin kesällä melkein kaikki kurkkuyrtit valloitti majapaikakseen toukka-armeija. En muista enää edes minä värisiä olivat, koska en saanut heistä kuvaa kun kamerasta loppui akut ja seuraavalla kerralla he olivat jo poistuneet pelipaikalta. Se että tapahtuiko poistuminen koteloihin vai eri ateriapaikkaan, sitä en tiedä, mutta ainakin palstalla on viime kesänä näkyi paljon perhosia.

Noiden ruusukaalin kerästen mukana oli muuten sala-matkustanut jääkaappiin asti pieni vihreä toukka, joka löytyi kerältä köllimästä kun aloin parin päivän päästä putsata ruusukaalin keräsiä ruoanlaittoa varten. Ensin ajattelin että onkohan se kuollut hapenpuutteeseen, mutta sitten tuli mieleen että ehkä se vaan on jotenkin horroksessa tai muussa sen tapaisessa. No, pöydällä hurisi sienilastisssa kasvikuivuri, joten asetin toukkakiepin siihen lämmittelemään, ja kohta se jo alkoikin oikoa itseään ja mönkimään eteenpäin. Tylleröisten kanssa sitten hetken ihailun jälkeen vietiin se yhdessä parvekkeelle jatkamaan touhujaan. -Hauska pieni otus...

Ei kommentteja: