lauantai 12. joulukuuta 2009

Päivitin tuon mielestäni hieman keväisemmän pohjan ja mallin tähän, kun täällä odotellaan multapussit valmiina jo ensimmäisiä kylvöjä, joihin pääsee käsiksi joulun jälkeen.

Mutta nyt tähän väliin pari kuvaa, kyseessä ovat nyt osa uusista hankinnoista.

eli valkea marraskuunkaktus:


valkea hyasintti:
'
ja ihanainen atsalea.


Kamerana on nyt uusi digi-järjestelmä ja jalustaa käytin kuvatessa, mutta kuvat ovat silti tuhruisia...Herää siis kysymys että miksi -No. Asiahan on niin että kyllähän hilpakkeita voi olla mitä vaan mutta mikään ei auta kun itse kuvausalustana toimivaa, ei-niin-tukevaa keittiön pöytäämme heiluttaa kaksi tytön tylleröistä. Kuvaa siinä sitten.

Että sellaista tällä kertaa!

maanantai 7. joulukuuta 2009

Noniin, pitkästä aikaa. Syy hiljaisuuteen on kasvava masuasukki! Täällä on perinteitä noudattaen siis nyt jo kk:n verran ollut niin paha olo ettei mitään rajaa. Juuri mitään ei pysty syömään tai juomaan, joten energiataso on sen mukainen. Mutta tuttu juttu; Viivin ja Ronjan kanssa oli täysin sama juttu, ja eihän tätä ole enää jäljellä kuin se kuukausi, sitten se helpottaa.
Kukkarintamalla elämä menee omaa verkkaista tahtiaan, muutamia menetyksia on tapahtunut, omien mokien kautta: Kohtalonköynnös, morsiuskello, ja kärsimysköynnös siirtyivät manan majoille, ihan vaan kuivuuden takia. Yhden perhosorkideankin sain jo henkihieveriin samasta syystä, samoin toinen piikkikruunu suuttui "yllättäen" kun unohdin sen pimeään, kastelematta, melkein kuukaudeksi, mutta vielä siinä henki pihisee.

Soilikit ja pelakoiden pistokkaat voivat yllättävän hyvin, kiitos sen loisteputkivalaisimen, jonka hommasin talvi-ja taimivaloksi viime talvena.

Uusia hankintoja on tullut tehtyä muutamia: marraskuunkaktuksia pari. Minulla on ollut se normi aniliinin värinen, jonka olen itse kasvattanut siskolikan antamista pistokkaista (kiitos vielä Merja). Nyt en pystynyt vastustamaan kiusausta sellaisen hailakan vaaleanpunaisen, ja valkean kohdalla. Toinen villitys on amaryllikset: Ostin Plantagenista marraskuun alussa yhden valkean sipulin, ne oli juuri tulleet myyntiin, joten pääsin valitsemaan oikein mega-suuren sipulan, ja se kukkikin jo kahdella vanalla. 8 kukkaa oli yhtä aikaa auki, ja voi että kuin komea se oli, ja niin vähällä hoidolla: Pari kastelua vaan.

Nyt tietysti innostuin niin noista, että tuolla on jo vaaleanpunaisen sipuli odottamassa istutusta, ja Espoon Plantagenista ostin 3 miniamaryllistä. (Olivat tarjouksessa, 10e.) Ja harmittaa etten herännyt aiemmin, vaan missasin Exotic Gardenin erikoisuudet, ja Hyötykasviyhdistyksenkin herkut... No mutta, alesta uudenvuoden jälkeen voi metsästää taas. En vain tykkää siitä perinteisestä punaisesta, vaan haluan erikoisemman värisiä ja niitä ei ihan samalla lailla tunnu kaupoissa olevan.
Että semmoista tällä rintamalla, enköhän palaa vielä, mutta hyvää joulun alus-aikaa kuitenkin, minulla täällä tuo jouluradio raikaakin juuri.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kukkivia ja nuppuja.

Kuvailin tuossa eräänä aamuna joitain kukassa olevia, sekä nuppuja.Taisin muuten sama päivänä muistaa pelastaa tämän marraskuunkakatuksen parvekkeelta pakkasen kourista (ulkona oli 2 astetta pakkasta mittarin mukaan).

I have photographed some bloomig flowers and some buds. I think this was the exact morning, when I rescued this away from balcony, there were freezing.(2 minus celsius-degrees)

Tämä kukki jo pienemmällä kukkamäärällä aiemmin syyskesällä, siksi yllätyinkin kun alkoi uudestaan näkyä punaisia nupun alkuja. Nyt tämä on aivan täynnään nuppuja jotka alkavat aivan kohta aueta.
...Ja armoton lehtikaktusten himo vaivaa, vaikka joka paikka on niin täynnä kukkia etten saanut edes talvetukseen kaikkia mitä olisi halunnut.

This flourished earlier with some less flowers, that´s why I was so surprised to see it starting to develop those once again. Now this is full of buds and they are starting to open up in a while.
...I would so much like to get these more,it´s a shame there isn´t space to do that.

Parvekkeella kukkivat vielä pelargonit, näistä on pistokkaat talvetusta varten jo sisällä. Eräs naapuri toi vielä pari päivää sitten yhden pelakan lisääkin.Se on nupulla, mutta kukat aukeavat varmaankin kohta jotta näen millainen kaunokainen hän on.

On the balcony there are these Pelargoniums blooming, I have taken cuttings from these for the winter and next summer. One of my neighbours gave me one more of these, it will open it´s flowers in a while, so I then get to see how pretty is she.



Ja parvekelaatikoissa kukkivat verenpisarat ja leijonankidat, on siellä toki muitakin mutta nämä nyt pääsivät kuvaan.

And also these are still blooming, there are few others too, but these managed to get them selfs in a pic.


Mukavaa perjantaita!
Have a nice friday!

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Toukkia siellä ja toukkia täällä.

Niitäpä niitä, toukkia siis, on näkynyt tuolla palstalla käydessä. Minulla on noihin toukkiin ja muihin öttiäisiin semmoinen melko rento suhtautuminen: Ei niin haittaa jos nyt pikkusen pistelevät palstalta jotakin poskeensa (Välillä saa mennä vaikka enemmänkin mutta siitä tuonnenpana), ajatusmalli menee lähinnä niin että jotainhan niittenkin täytyy syödä ja jos maltan pitää näppini erossa niin todennäköisesti luontoäiti hoitaa ongelmaa tai ainakin lieventää sopivasti, ilman ylimääräistä vaivaa tai muita toimenpiteitä. Toimii yleensä, välillä ei. Ja ei toimi kyllä kaikkeen, kuten esim. kirpat.

Muistan opiskeluajoilta kuinka luokkakaverieni (keski-ikäisiä naisia melkein kaikki) kanssa bongattiin koulun pihalta eräästä kesäkukkaistutuksesta valtaisa määrä toukkia aterioimassa hyvällä ruokahalulla. Me sitten täpinöissämme ilmoittamaan eräälle kouluttajalle että tämmöstä ja tuolla ja odotettiin että nyt vaan ruiskut ja muut aseet esiin ja toukilta nirri pois. Hämmästys oli suuri kun koulutaja totesi leppoisasti että todennäköisesti ovat perhosten toukkia, ja jotainhan niittenkin täytyy syödä. Kyseessä oli kyllä luonnonsuojelun puolellakin vaikuttava henkilö ja se varmastikkin myös vaikutti asenteeseen melko vahvasti, mutta vasta nykyään olen tuon totemuksen oikeasti sisäistänyt ja sen mukaan tuolla palstallakin touhuan. Kun muut kaivelevat siellä tolupurkkia tai mäntysuopaa esiin, minä alan kaivella kameraa, ja myöhemmin hyönteisfoorumin sivustoa. Näin sen voi ottaa, koska tuosta touhusta ei ole leipä kiinni, ammattiviljely on asia erikseen.
Mutta sitten niihin löytöihin:

Kuvittelen tunnistaneeni tämän mutta nyt en tietenkään muista sen nimeä. Siis se sarvellinen iso koppakuoriainen. Toukka oli melkoinen jötkäle ja minä onneton taisin sitä talikolla pistää hanuriin maa-artisokkia nostellessani.


Nämä aterioivat n. 5 hengen voimin ruusukaaleissa, hienosti pysyttäytyivat lehdissä ja jättivät keräset minulle. Kaaliperhosen toukkia taitavat olla siis he. -Palstanaapuri oli muuten samaan aikaan käymässä omalla puolellaan kun minä, hänellä oli tyttö mukanaan, ja tylleröisen kanssa ihasteltiin näitä toukkia ja kastematojakin näkyi ihanan paljon tyllerön mielestä. -Ja minä olin asiasta aivan yhtä iloinen.

Aiemmin kesällä melkein kaikki kurkkuyrtit valloitti majapaikakseen toukka-armeija. En muista enää edes minä värisiä olivat, koska en saanut heistä kuvaa kun kamerasta loppui akut ja seuraavalla kerralla he olivat jo poistuneet pelipaikalta. Se että tapahtuiko poistuminen koteloihin vai eri ateriapaikkaan, sitä en tiedä, mutta ainakin palstalla on viime kesänä näkyi paljon perhosia.

Noiden ruusukaalin kerästen mukana oli muuten sala-matkustanut jääkaappiin asti pieni vihreä toukka, joka löytyi kerältä köllimästä kun aloin parin päivän päästä putsata ruusukaalin keräsiä ruoanlaittoa varten. Ensin ajattelin että onkohan se kuollut hapenpuutteeseen, mutta sitten tuli mieleen että ehkä se vaan on jotenkin horroksessa tai muussa sen tapaisessa. No, pöydällä hurisi sienilastisssa kasvikuivuri, joten asetin toukkakiepin siihen lämmittelemään, ja kohta se jo alkoikin oikoa itseään ja mönkimään eteenpäin. Tylleröisten kanssa sitten hetken ihailun jälkeen vietiin se yhdessä parvekkeelle jatkamaan touhujaan. -Hauska pieni otus...

tiistai 22. syyskuuta 2009

Hoya-kollaasi.



Piti saada opetella kollaasin tekoa, niin näpsin tuosta posliinikukan tertusta noita kuvia ihailtavaksi kollaasiin. Olkaatten hyvät.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

ELMO-puistoa pukkaa.

Viimeksi tuossa lähimetsässä sienessä käydessäni huomasin että siellä oli käyty pyörimässä mönkiän kanssa ja hakattu maahan sinne tänne tikkuja jotka oli numeroitu. Nyt sitten etsiskelin kaavoitus-juttuja netistä, jotta onkohan menossa vasaran alle, ja selvisi että urheilupuistohan siihen tulee. Varmasti mukava juttu niille jotka siellä tulee harrastamaan, mutta sieniä ja mustikoita siellä tuskin kasvaa, ja palokärkiä sekä muita tikkoja tuskin sitten enää näkyy...Watuttaa vahvasti...

lauantai 19. syyskuuta 2009

-Herranjuubeli! Sehän kukkii!

Tuo oli siis fiilis kun tänään kukkia hoidellessa ja tarkemmin syynätessä paikansin Hoya ´Compacta´:sta kukkatertun. Olin jo valmis antamaan tuon pois, tarjosinkin jo pentissä eräälle harrastajalle, mutta hänestä ei kuulunut mitään. Kaippa tuo siitä sisuuntui, kun roskiin heiton suunnitteluhan on se toinen, mikä yleensä aiheuttaa tämän reaktion...

Mutta iloinen yllätys, ihana itseasiassa! Kylläpä piristi päivää, kun viime aikoina olen vain murheellisena katsellut noita vasta ostettuja soilikeita, jotka lotkottavat vähän väliä, kun en ole vielä ehtinyt vaihtaa niille parempaa kasvualustaa.
Ihanaa syyspäivää, muksut menivät mummolaan hoitoon ja tämä mamma painuu nyt sienimetsään!

torstai 17. syyskuuta 2009

Tuore maatiaisen jäsen, päivää.

Olen päättänyt alkaa pitää palstailusta jonkinlaista muistikirjaa, tai kai sitä päiväkirjaksikin voisi kutsua... Kyseessä on siis paksuhko, normi vihko, johon kirjoittelen ylös kylvöaikoja, saatuja satoja, kukinta-aikoja, säitä, tuholaisia, lajikkeita tietoja mitä pitää muistaa etsiä,yms.Vähän niinkuin tänne, mutta tarkempaa tietoa ja enemmän. Hyvinkin vapaalla kädella raapustan, siinä muodossa missä se sattuu mieleen juolahtamaan.
Ideana oli alunperin laittaa noita tietoja ylös ihan vaan käytännön takia: Nuo tiedot helpottavat jokaista vuotta, mutta huomasin nauttivani saadessani kirjoittaa käsin pikku pätkiä oman pikku palstani elämästä. Ja onhan noita, toisekseen, varmasti mukava lueskella tulevaisuudessa.

Toinen tapahtunut asia on että liityin Maatiaisen jäseneksi, ollessani heidän syys-taimivaihdossa. Olen suunnitellut liittymistä jo monta vuotta, mutta aina se vain on jäänyt tekemättä. Sain mukaani heti jo vanhoja jäsenlehtiä, ja niitä eilen lueskelin kylvyssä lojuessani.

Voin nyt siis kertoa että kyseessä ei ole heppoinen lehti, vaan yllätyin, kuinka asiantuntevaa, ajankohtaista ja tarkkaa tietoa lehdissä oli. Tutustukaa ihmeessä kyseiseen yhdistykseen, jos maatiais-asiat, edes puutarhan puolelta, kiinnostaa.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Väriterapiaa julkisessa jaossa.

Olen ottanut tavakseni kerätä aina palstalta värienergiaa kotiin kukkien muodossa, ja sieltä hennookin kerätä aika runsaalla kädellä, koska itse niitä tulee siellä itse kasvupaikalla ihailtua niin kovin pieniä hetkiä.
Tällä kertaa mukaan pääsivät mäkimeirami, kas tässä:


Ja ihanaksi väriläikäksi olohuoneeseen viimeiset kaksi gladiolusta, artisokkaa ja astereita:


Tässä vielä yleiskuvaa:

Gladiolukset pelastin ihan noita hallojakin silmällä pitäen, jotta eivät ihan hukkaan pääse menemään.

On mainiota, miten ihmiset reagoivat, kun huomaavat nuo kukkakimput pyörän korissa keikkumassa, olen tätä seurannut jo pidemmän aikaa: Suurimmalla osalla ihmisistä nimittäin alkaa suupielet nousta välittömästi kimpun nähtyään, eli väriterapiaa se on muillekin liikenteessä oleville. Joten eilen tuli siis päivän hyvä työ jo tuossa kohdin tehtyä.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Halla-lallalaa...

Ehtoota. Tulin tuossa pari tuntia sitten palstalta, taisi kello olla puoli kahdeksan kun olin kotona, ja juuri ennen pimeän tuloa ehdin. Kohta on turha haaveilla palstalle menosta arki-iltaisin. Täytyy siis nauttia tästä vielä niin kauan kuin se on mahdollista tälle syksylle. Ja kyllä nautinkin. Tykkään tuosta omasta reitistäni palstalle: Pyöräilen aina samaa kautta, en lyhintä tietä, vaan kauneinta ja mukavinta. Sorateitä, omakotialueita, puro... Ja mp3 aina korvilla ja siellä se juuri sillä hetkellä paras soittolista, viime aikoina siellä on soinut paljon mm. tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä.


Tänä syksynä sitten menee puolet minunkin palstastani kyntöön ja keväällä se vielä äestetään. En haluaisi, mutta viime syksynä ei kukaan minun "takanani" olleista palstoista saaneet noita toimia, koska traktori upposi palstani etupuolelle kun joutui pysäyttämään terien nostoa varten. Siispä sovun nimissä suostun kyntöön vaikken siitä saatavaan hyötyyn uskokaan.
Kyselin palstaisännältä kyntöaikataulua, ja ainakin kuun loppuun saan rauhassa antaa kaiken vielä kasvaa, hyvä niin koska tomaatit ovat vasta nyt alkaneet kunnolla kypsytellä hedelmiään.

Tänä iltana kuulin palstanapurilta että on luvannut halla-yötä, joten puin harsot tomaattien niskaan. Hieman harmitti että niitä ei riittänyt maisseille, kesäkurpitsoille, ananaskirsikoille ja avomaankurkuille, koska enin osa harsoista toin kesällä tänne kotiin, pois työkalulaatikosta tilaa viemästä.
Saatte nyt nauttia ehkäpä viimeisistä tuoreista krassi-kuvista tälle kesälle, koska jos siellä halla käy, niin taitaa tuo krassi mennä heti ensimmäisten joukossa.

Mutta ei se mitään, koska olen kerännyt kaikki jo varmasti valmiit siemenet noista talteen ja kuivamaan, lisäksi on joitain vielä tämän kesän kylvöistäkin jäljelle jääneitä, joten ensi kesänäkin on luvassa ihanaa ja värikästä krassi-ilotulitusta.


Tänään illalla näistä siemeniä kerätessäni tunsin muuten ensimmäistä kertaa tuon krassin kukan tuoksun. Ilmeisesti se ei vain kuumilla säillä ja päivisin tuoksu, koska en ole sitä enne haistanut. Nyt tuoksu oli aivan selkeä, jopa voimakas. Ihana ja jotenkin vaniljainen...Vieressä kukki kyllä heliotrooppikin, mutta tuoksu tuli krassista, koska tunsin sen yksittäisestä kukastakin kun nuuuhkin oikein erikseen, tuoksu-löydöstäni onnellisena.


´Vanilla´-samettikukkaa on tämä kaunotar. Alkaa olla vasta komeimmillaan nämä puskat, näistäkin keräsin hieman siemeniä, paljon niitä ei ollutkaan vielä ehtinyt kypsyä. Kuulemma melko hyvin pysyy siemenistäkin kasvatetuissa tuo väri.


Ja ne tomaatit. Ihanaa kun joka palstailu reissulla saa kypsiä tomaatteja mukaan. Tyllerötkin tykkäävät noista ja onhan ne ihan eri makuisia kuin kaupan tomaatit.


Ja lisää krassia,olen ihan rakastunut näihin, ja en olenkaan ymmärrä, miksi nämä ei aikaisemmin mielestäni olleet minkään näköisiä, tai ehkä syynä oli ne värit. Aiemmin en tajunnut millä väri-variaatioilla näitä nykyään saa. Olin nähnyt vain ne keltaiset ja oranssit.


Ja vielä...


Ja vielä... Ihania!

Koska todellakin keräsin noista kaikki siemenet mitä vain kypsinä olen saanut, niin niitä on yli oman tarpeen ja mielelläni lähetän, vaikkapa postimaksun hinnalla, jos jollakin on tarvetta.


Perhoskukista kukkii vielä tämä yksi puska, muut ovat jo siemenetkin kypsytelleet. Näidenkin siemeniä saa täältä jos haluaa.


Punalatva on vasta näin alkutekijöissään. Myöhäinenhän tämä taitaa olla muutenkin, mutta onkohan nyt kasvupaikassakin jotain vikaa... Pitää muistaa katsoa foorumilla joku ilta että mikähän tässä on. Harmittaa koska tämän pitäisi olla yksi parhaista perhoskasveista, ja siksi haluaisin että se ehtisi kukkia.


Mysteerikasvi numero yksi. Kuva siis lehdistä...


Ja tässä sen kukka. Onkohan tämä mahdollisestikkin korean yrtti-iiso? Sitä taisin kylvää keväällä. Mitään yrtti-iisoa en ainakaan ole istuttanut tuolle paikalle. Mutta olipa mukava yllätys löytää tuollainen kukkapenkistä kesken kitkemisen.


Vielä pitää esitellä tätä leukoijaa. Olen aivan rakastunut tähän ja tämä vaan kukkii ja kukkii. Tätä voisi ehkä kokeilla ensi kesänäkin...


Leijonakidat irvistelevät taas. Vein kukkimattoman taimen palstalle ja tämä taitaa vielä olla ostotaimesta tehtailtu pistokastaimi. Näitä haluaisin korkeina versioina ensi kesäksi palstalle.


Sitten vielä mysteeritaimi numero kaksi...


Arvelisin tiibetin koirankieleksi. Alkavat nämäkin vasta nyt kukkia, joten saa nähdä ehtivätkö, vai nujertaako halla ne.

Kuvia olisi vielä vaikka kuinka, mutta ehkä säästän ne vaikka sille varalle, että jos se halla vaikka vie kaiken nätin tänä yönä, niin on silti jotain kivaa mitä esitellä.
Nyt toivottelen vain hyviä öitä ja krassin täytteisiä unia.

torstai 10. syyskuuta 2009

Ahneella on ainakin ahdasta.

Santtumaiset terveiset täältä taas. Asian laitahan on niin, että minulla on tuolla pilvin pimein noita lehtipistokkaista kasvatettuja tunnistamattomia vauva-santtuja, samoin kaupasta ostettuja, jaettuja santtuja. Suurin osa niistä ei vielä kuki, joten mistään ei uskalla luopua, ettei vain ainokaista tule antaneeksi pois. Nyt siis ahtaudessa vain odotellaan että alkavat kukkia yksi kerrassaan, jotta niistä joita sitten todistetusti on useampia, voi antaa ylimääräiset pois. Yksi on tähän mennessä löytynyt, siitä kuva alhaalla. Ja tälle ihanaiselle pitäisi siis uusi koti löytää, ja ajattelin ovelana, että jospa armas veljeni siellä puolella ruutua olisi halukas adoptoimaan kyseisen yksilön?


Tämän kuvan otin vain omaksi ilokseni, koska tykkään noista keijukaisista.


Tulinpa sitten eräänä päivää ostaneeksi ikäänkuin palan viidakkoa, noin niin kuin värinokkosten muodossa... Olin himoinnut tuollaista yhtä jo pitkän aikaa, mutta en hennonut koskaan ostaa, ja viime käynnillä ne maksoivat sitten 5e/3kpl, joten pakkohan semoinen satsi oli pelastaa tänne tätä ahtautta helpottamaan...


Tämä on tämän kesän pistokas-pelakka, emo on näkynyt kuvissa täälläkin. Nostin vain parvekkeelta jo ison osan tulevista talvetus-kokeiluista sisään, ja tämä oli silloin vasta nupulla. Ei ottanut itseensä ilman alan vaihdoksesta, joten ehkä se lupaa talvea silmällä pitäen hyvää ;)

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kukkiva kaktus.

Nyt on nautittu sitten kunnon kukinnasta tuon marraskuunkaktuksen kanssa. Laitoin sen jo kesällä tuonne parvekkeelle, ideana oli saada se kukkimaan, ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, sehän toimi. -Nyt ei sitten tarvitsisi kun muistaa ottaa se sisän ennen hallojen saapumista...


Mukulabegoniakin alkoi kukkia, vähän raasu on hän, kai se olisi tykännyt vähän valoisammasta ja lannoitetummasta elämästä, mutta nyt on tuotakin sitten kokeiltu. Jos lahjottaisi vaikka tuon mukulan pois, parempaan paikkaan ja innokkaammalle hoitajalle.


Sitten kuva tuosta meidän keittiön juoru-seinästä, jossa lotkottaa tuo perhosen raasukin amppelissa. Juorut ovat vieläkin kovassa nosteessa tällä emännällä, kun eivät ole liian nirsoja, vaan tyytyvät siihen mitä sattuvat saamaan, niin valon kun kastelun ja lannoituksenkin kanssa. Ja mitä enemän leikkelee, sitä enemmän kasvaa.


Taas yksi viime kesänä saatu lehtipistokas-santtu avasi ensimmäisen kukkansa. Nätti rinsessa on hän, pitää vaan etsiä nimi prinsessalle, pentin uumenista löytyy.


Sitten yleiskuvaa makuuhuoneen ikkunasta, amppeleista. Pikkuhiljaa se alkaa näyttää juuri siltä miltä kukkahöperön ikkunan kuuluukin.


Keittön ikkunalla näyttää tältä, etualan punainen väri tulee morsiustähdestä, ja sen takana olevasta punaisesta piikkikruunusta. Vasemmalla näkyy häivähdys keltaisestakin piikkikruunusta. Nuo kaikki kolme ja lisäksi muutama soilikki tarttuivat matkaan Suomenojan Plantagenista, jossa oli hävyttömän isot alennukset tuossa joku aika sitten.



Tässä vielä lähikuva tuosta keltaisesta piikkikruunusta


Ja punaisesta. Nämä molemmat ovat olleet himottujen listalla jo kauan, mutta normaali hinnat näistä jo pieninäkin ovat olleet minusta aika suolaisia.


Ja sitten vielä se morsiustähti. Minulle tämä oli uppo-outo, mutta kun hinta oli huimat 10snt niin ei kauan tarvinnut pähkäillä että otanko mukaan. Tietoa tästä löytyy paremmin vanhoista kasvikirjoista, melkein kolmekymmentä-vuotiaista vasta, alkaa löytyä mainintaa. Näin ainakin minun huonekasvikirjojeni kanssa. Niissäkin tätä pidetään osassa kausikukkana, osa antaa edes vähän toivoa ja ohjeita jatkokasvatukseen ja talvetukseen sisällä. Mene ja tiedä että onnistuuko, mutta kokeillahan voi aina. Nyt se ainakin on kukintansa kukkinut tällä erää ja näköjään alkoi tehdä uusia nuppuja. Kukathan tässä tuoksuvat ihanalle, joten jo senkin takia olisi kiva saada tämä pysymään hengissä.


Sitten tämän mysteerikasvin vointia. Tämä on porskuttanut aika omissa oloissaan koko kesän, vettä on saanut kun on ollut tarvetta, ja lannoitettakin silloin tällöin. Ihan äskettäin osui silmä johonkin kummalliseen ja tarkemman syynin jälkeen diagnoosi oli että hänpä päätti räväyttää ja alkaa kukkia. Mikäs siinä, kyllähän se vaan tässä huushollissa passaa, joten täällä sitten seurataan tiiviisti nuppujen kasvattelua ja jännitetään kukan väriä ja muotoa.


Sitten onkin kuvat niistä uusista soilikki-hankinnoista. Tai kahdesta, koska kolmas on syvän tumman lila ja en ole onnistunut vielä kamerallani saamaan sitä oikeaa väriä kuvissa esiin. Näidenkin värit ovat vain hieman viitettä antavia, eivätkä mitenkään anna oikeutta oikeille, loistavan hehkuville väreille.




Sitten tuosta minun mysteeri-posliinikukasta kokonaiskuvaa, jos saisin jonkun joskus tunnistamaan tämän.


ja reheväksi lopuksi Peikonlehti-kissus-ruukku, joka on innostunut tänä kesänä kasvamaan ihan villisti, tästä olen varsin ylpeä, ja kyllä vaan iso hyvinvoiva peikonlehti on komea kun mikä.-Eikä kissuksessakaan mitään vikaa ole, kestävä ja rehevä. Kaunis.

Sadonkorjuuta.

Palstalla on sadonkorjuu ollut kovassa vauhdissa. Porkkanoista osa on jo nostettu, pesty, paloiteltu ja kiehautettu pakkaseen, samaa kohtaloa ovat kokeneet osa palsternakoista, lantuista, nauriista ja kyssäkaaleista. Perunat jouduin nostamaan kaikki jo koska sepän toukat olivat päässet herkuttelun makuun niillä. Paljonhan mistään noista ei ollutkaan ja aika pieniä vielä kasvaa, koska maa on vielä toipilas, mutta hiljalleen paraneva sellainen. Yhdistetty kate-komposti-nokkosrohtoraunioyrttikäyte-kesanto-hiekka-kuuri toimii hiljalleen ja varmasti. Ja matokaverit vain huokailevat tyytyväisyydestä maha pullollaan.

Tomaatit tuin tuossa eräänä päivänä, kun versot olivat painuneet maahan raakileitten painosta. Nyt saavat aurinkoa paremmin, eikä tarvitse etanoitakaan niin pelätä. -Hiljalleen alkoivat punertua, tämä tosin on heti tuennan jälkeen otettu kuva, joten vielä ei tässä punerra eikä edes kellerrä, mutta määrästä saatte hieman käsitystä.

Pitää kohta varmaankin alkaa harsottaa ja auttaisikohan kypsyttelyyn jos napsisi versojen päät pois ja loput kukatkin pois?

Maissi alkoi kukkia. -Että on ylpeä olo... JOs edes yhden tähkän saan maistiaisiksi, niin ooen täysin tyytyväinen. Kyseessä on siis matala, vain noin 40cm korkea versio.


Hyötykasviyhdistyksen taimitorilta ostin keväällä kaksi sormustinkukan- ja kaksi salkoruusun tainta. Molempien kanssa olin jo luopunut toivosta että näkisin kukintaa tänä kesänä, ja olin valmis tyytymään edes siihen jos saan ensi kevääseen pysymään hengissä jollakin konstilla. Mutta sormustinkukkapas yllätti, ja oli tehnyt ihan salaa pienen kukkavarren, ja kun aloin tarkemmin katsella, niin toisessakin on. Jospa tästä alkaisi sormsutinkukan voittokulku palstallani? Taidan auttaa veijaria heittelemällä loppusyksystä vielä kaupan pussista lisää siemeniä maahan.


Palstalta pari yleiskuvaa, harsotetuille länteille kylvin apila-kaura-seosta, ajattelin että jos ehtisi oraalle, niin taas saisi matokaiset lisää ruokaa.

Ruma valkea muovituoli, eikö vaan? Tiedän.

Ja toisesta suunnasta kuvaa, puinen kuutio on omin pikku kätösin tehty kompostikehikko, jonka takana on varsinainen lämpökompostori. Kehikolla ei varsinaisesti ole virkaa palstalla koska levitän puolivalmiin kompostimassan maan pinnalle jatkamaan maatumistaan, mutta kehikko palvelee extraajana: Milloin se varastoi edellä mainittua massaa ennen kuin ehdin levittää sen. Välillä se toimii heinän kuivatus-paikkana. Ja kohta se saa toimia hevonpeen ja heinän varastopaikkana, kunhan saan houkuteltua isännän tallireissulle kyseisiä aineksia hakemaan.


Latvoin viimeksi palstalla käydessäni ruusukaalien latvat, jotta käyttäisivät nyt kaiken voimansa pikku kerien kasvatteluun. Jään siis kielipitkällä odottamaan.